I love to learn but I hate being taught

Blogasin vuosi sitten uudesta kite-harrastuksestani, jossa kouluttajan rooli on alussa erittäin tärkeä lajin vaarallisuuden takia. Aloittelijana olin pitkään  epävarma leijani kanssa. Tämä herätti monissa auttamisen halun ja pedagogin roolin, mikä oli erittäin hieno asia. Aloittelija tarvitsee ohjausta!

Nyt kun taidon oppiminen on edennyt tasolle, jossa jo hallitsen välineen, tuottaa oppiminen suunnattomasti onnistumisen kokemuksia ja oppimisesta tulee todella palkitsevaa.

Itse en tässä oppimisen vaiheessa enää välitä kuulla kultaisia neuvoja, vaan haluan oivaltaa (ja erehtyä) asiat itse. Kun minua tullaan nyt opastamaan oikeaoppisesta siniaaltoa mukailevasta leijanlennätystavasta, tappaa se oppimisen iloni. Palkitsevinta on hoksata itse syy-seuraussuhteita

Haluan, että minua ainoastaan oivallutetaan ja haastetaan.

Kaikki nauttivat uuden oppimisesta, mutta harva haluaa olla opetettavana.

Opetatko vai oivallutatko sinä? Millaisilla menetelmillä voisimme tarjota oppijalle aktiivisen oivaltajan rooli?

Opi vieras kieli vuodessa

Kielten oppiminen lisää aivotoimintaa monella tapaa väittää Jyväskylän yliopiston tytkijaryhmä David Marsh johdolla ja esittää monta näkökulmaa, miksi kielen oppiminen ei ole ainoastaan kommunikoinnin väline. Aivo Kurkiainen suosittelee artikkeliin tutustumista.

Toisille uuden kielen omaksuminen on kahdettivan helppoa. Sanat ikäänkuin vain tarttuvat. Itse kuulun niihin, jotka joutuvat huhkimaan hulluna töitä jokaisen uuden vieraskielisen sanan eteen. Kouluaikoina en olisi voinut kuvitellakaan ottavani valinnaiseksi aineeksi saksan kieltä, mutta opin hallitsemaan kielen kuitenkin vuodessa, kun sisäinen motivaatio syttyi ja tein opiskeltavasta kielestä osan arkipäiväistä oppimisympäristöäni ilman Saksassa asumista.

Toisaalta, kun jonkin asian eteen joutuu näkemään paljon vaivaa, on sen saavuttaminen myös paljon palkitsevampaa ja vieläkin tunnen suurta ylpeyttä, kun osaan ohjeistaa saksalaisturisteja heidän omalla kielellään.

Kun asiaan on intohimo, oppimisesta tulee hauskaa. Miten opetuksessa voitaisiin vaikuttaa tämän intohimon löytymisessä?

Mieti, miten oppiminen voi olla osa arkista ympäristöäsi.

Tapasin Intiassa asuessani opiskeluaikoinani saksalaisen miehen, johon rakastuin. Saksasta tuli minulle maailman kaunein kieli, tunnekieli. Halusinkin oppia tuon kielen mahdollisimman nopeasti. Parikymppisenä (aika ennen sosiaalista mediaa) rakensin oppimisympäristöni seuraavasti:

1. Kontekstuaalisuus: Asuntoni kaikkiin tavaroihin oli liimattu post-it lappu, jossa luki esineen nimi
   
   saksaksi. Käytössä oli kolmea eri väristä post-it-lappua: siniset maskuliini-sukuisille sanoille, vihreät neutreille ja punaiset feminiineille. Kineettistä muistiani hyödynsin sijoittelemalla ruuat niiden kieliopillisen suvun mukaan eri hyllyille.
2. Virittäytyminen/mukautuminen: Kuuntelin Deutsche Welle televisiokanavalta maailman uutiset saksaksi. Pidin telkkaria usein taustalla auki, jotta aivoni virittäytyisivät saksan kielen nuottiin ja rakenteisiin, vaikka ymmärsinkin vain muutaman sanan. DW on siitä hyvä kanava, että samat ohjelmat toistetaan vuoron perään englanniksi ja saksaksi.
3. Perinteisesti kielikurssille: Osallistuin työväen opiston lukiokursseille kaksi kertaa viikossa, josta sain peruskieliopin ym tärkeän teoreettisen tiedon oman oppisympäristöni tueksi. Tie on muuten liian raskas, kun taivutusmuotojen välille pyrkii etsimään sääntöjä pähkäilemällä ja tekemällä vääriä johtopäätöksiä. Kurssi tarjosi myös selkeät oppimistavoitteet ja  vertaistukiryhmän, joka toimi peilinä omalle oppimiselle.
4. Perinteinen pänttäys: Kuljetin puoli vuotta epäsäännöllisten verbien luetteloa ja kynää taskussani, josta poimin aina sopivissa hetkissä iltatyössäni myyjänä verbin ja sen epäsäännölliset  taivutukset kaikumuistiini toistumaan.
5. Palkitseminen/rankaiseminen: Jääkaapin oveeni nostin viikkoittain tunnettuja ja itselleni tärkeitä aforismeja saksaksi (Ohne Begeisterung ist noch nie etwas Großes geschaffen worden.von Ralph Waldo Emerson). Ennen kuin sain ottaa mitään jääkaapista, minun piti osata yksi aforismi saksaksi, sain siirtää sen pois.
6. Viestintä: Saksalainen poikaystäväni kirjoitti viestinsä niin, että helpot sanat olivat aina saksaksi. Itse pyrin myös paikkaamaan lauseistani ne sanat saksalla, jotka hallitsin.
7. Musiikki: Jokainen fani tietää kuinka helposti idolin lyriikat oppii uudelta julkaisulta. Tätä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Itselleni Rammsteinin mahtipontinen musiikki kolahti samana vuonna ja printtasin netistä Rammsteinin laulun sanat seinälleni. Rammsteinin lyyrikoihin kohdistu tuohon aikaan paljon ennakkoluuloja ja itselleni tuli pakonomainen tarve hakea omia merkityksiä sanoituksille. Nykyisin Youtube tarjoaa tähän  vaivattomamman väylän. (Myös tuttujen slaakereiden seuraaminen karaokenravintolan näytöltä tarjoaa halvalla muutaman uuden sanan!)
8. Huumori: Omia suosikkisarjoja kestää katsoa  useamman toiston ja kulttisarjoista löytää aina uusia nyansseja. Omia suosikkejani olivat Simpsonit, South Park ja Frendit, joiden saksaksi dubattuille jaksoille nauroin iltaisin.

Tällä hetkellä oman oppimiskäyrän ylhäällä pitää intohimoni yrittäjyyteen. Miten sytyttää intohimo ja päästä oppimisen kannalta ihanteeliseen virtauskokemukseen?

Kouluttajana kehittyminen - asiantuntijuudesta asian ymmärtämiseen

Kouluttajana kehittyminen on elämänmittainen prosessi. Tein itse ensimmäisen ammatillisen koulutukseni vuonna 2002 työharjoittelussa Intiassa (QCFI) englanniksi ja oppimisen tukemisen sijaan suurin huolenaiheeni oli, että osaan lausua sanat oikein ja lauserakenteeni ovat puhdasta kielioppia.. Oppimisessa palkitsevinta on huomata muutos.

Kun asiantuntijasta tulee kouluttaja, kehittymisessä on havaittavissa tiettyä yhdenmukaisuutta. Tyypillisesti kouluttaja kasvaa vahvasta esiintymisorientaatiosta ja asiantuntijasta oppimisen ohjaajaksi.

1) Rooli esiintyjänä

"En tiedä, että en osaa."

Aloittelevalla kouluttajalla on usein harhakäsitys, että kouluttaminen on esiintymistä. Mielessä on ehkä pelko epäonnistumisesta esiintyjänä ja omaan kouluttajuuteen saatetaan kohdistaa kohtuuttomia paineita. Tässä vaiheessa huomio on itsessä.

2) Rooli asiantuntijana

"Tiedän, että en osaa."

Kun takana on muutama onnistunut koulutus, esiintymisorientaatio väistyy ja kouluttaja lähestyy asiantuntemuksen kautta. Vaarana on, että kouluttaja todentaa ainoastaan omaa asiantuntemustaan koulutustilanteessa. Paha virhe on esimerkiksi osoittaa omaa asiantuntemustaan käyttämällä paljon jargonia tai viittaamalla tutkimustuloksiin. Erittäin paha virhe voi olla jos kouluttaja astuu omalla asiantuntemuksellaan koulutettavien yläpuolelle.

Tässä vaiheessa myös halutaan monipuolistaa omaa koulutustaan ja kokeilla uusia koulutusmenetelmiä. Vaarana on, että uusi menetelmä on itsetarkoitus.

3) Rooli oppimisen edistäjänä

"Tiedän, että osaan"

Näin pitkälle kehittynyt kouluttajan usein alkaa miettimään, mitä hänen koulutuksistaan siirtyy aidosti työelämävalmiukseksi. Enää kiinnostus ei ole tyytyväisyyslomakkeissa vaan kouluttaja miettii miten saisi tuettua eri oppijatyyppien tapaa oppia.

4) Rooli työyhteisön oppimisen tukijana 

"En tiedä, että osaan."

Tässä vaiheessa oppimisen tukemista ei itse enää edes huomaa. Kouluttaja siirtää omalla toiminnallaan hiljaista tietoa ja sparraa muita työnsä ohessa. Kouluttaja voi toimia esimerkiksi jonkin käyttöjärjestelmän pääkäyttäjänä ja omalla viestinnällään tukee muiden oppimista.

(klikkaa kuva suuremmaksi)

Tunnistatko sinä nämä vaiheet omassa kouluttajana kehittymisessäsi?

Seitsemän minuuttia

Olin viime viikolla kuuntelemassa Patentti- ja rekisterihallituksen tietoiskutyyppistä yleisöluentoa tavaramerkeistä. Ilmaisluentoja kannattaa hyödyntää!

Tarvitsen tietoa ja olen aidosti kiinnostunut aiheesta, mutta silti huomasin tekeväni luennon aikana kaikkea muuta kuin kuuntelevani asiantuntijoita. Oma päänsisäinen radiokanavani kytkeytyy liian helposti päälle monotonisesta monologista oli asiantuntija kuin pätevä tahansa.

Unitutkijoiden mukaan ihminen nukahtaa keskimäärin seitsemässä minuutissa.

Ihminen jaksaa kuunnella keskimäärin seitsemän minuuttia puhetta kerrallaan.

Opetusviestintä on aina kaksisuuntaista: kouluttajan tehtävä on esittää viesti mielenkiintoisesti ja ymmärrettävästi, mutta myös kuulijalla on oma vastuu ottaa aktiivisen oppijan rooli.

Kun kouluttaja on mielestäsi huono, tee hänestä itse loistava. Opettele taitavaksi oppijaksi.

Näin minä toimin, kun oma huomioni ei pysy puhujan esittämässä asiassa:

1. Peilaa: Toistan jokaisen lauseen mielessäni hiukan eri tavalla
   Luennoija: "Rekisteröinti on voimassa 10 vuotta rekisteröintipäivästä, voimassaoloa voidaan jatkaa uudistamalla 10 vuodeksi kerrallaan"
   Omassa päässä: "Rekisteröinti raukeaa 10 vuoden päästä rekisteröintipäivästä, joilloin sen voi uudistaa taas 10 vuodeksi eteenpäin."
   
   
2. Sijoita itsesi tarinaan:
   Kun ensi viikolla haen itselleni Ideapakka-merkkiä, niin aion varmistaa erilaisista tietokannoista ettei hakemani merkki ole sekoitettavissa aikaisemmin haettuihin, rekisteröityihin tai vakiinnutettuihin oikeuksiin, esimerkiksi..
   
   
3. Kyseenalaista jokainen lause: Tee vastaväite ja kysy miksi, kuka, miten
   Saadaanko rekisteröinnillä saadaan yksinoikeus tavaramerkkiin? Miksi reksiteröinnillä saadaan yksinoikeus tavaramerkkiin? Miten niin rekisteröinti takaa yksinoikeuden tuotemerkkiin?
   
   
4. Kirjoita kirje aiheesta: Mieti kuka voisi olla aidosti kiinnostunut aiheesta.
   Tiesitkös muuten, että tavaramerkin yksinoikeus ei olekaan ’kaiken kattava’, vaan määräytyy haetun tavara- ja palveluluettelon mukaan, esimerkiksi...
   
   
5. Piirrä käsitekartta, vuokaavio tai vaikka (pila)kuva
6. Sijoita asiat prosessimaisesti tilaan: Aloita ovesta ja kulje huone ympäri
   
7. Pelaa bingoa: Yritä arvata puhujan käyttämiä käsitteitä ja tee niistä itsellesi bingoalusta.
8. Kuvittele puhuja alasti

Kouluttajan roolissa

Kävin pitkästä aikaa oopperassa. Esityksen jälkeen esiintyjälle sateli kasapäin ruusuja. Ruusuja poimiessaan oopperalaulaja oli selkeästi vapautunut roolistaan ja otti suosionosoituksia vastaan omassa henkilöpersoonassaan. Vaikka esiintyjällä oli yhä roolivaatteet päällä, silti ero roolin ja roolin esittäjän välillä on selkeä.


Oopperaa seuranneena päivänä piipahdin juoksulenkin päätteeksi lähikaupassa ostamassa hammastahnaa. Samalla hyllyllä törmäsin koulutukseeni osallistuneeseen henkilöön, jota tervehdin. Koulutettavan ilme kertoi, ettei hänellä ollut ajatustakaan mistä minut pitäisi tuntea.

Koulutettava: "En meinannut tunnistaa sinua aidossa persoonassasi?"

Minä: "Olinko jotenkin epäaito kouluttaessani?

Koulutettava: "Tarkoitin omana itsenäsi.. eiku..." 

 Kouluttajan tärkein työväline on hänen oma persoonansa. Vaikuttavaan kouluttajuuteen kuuluu aito läsnäolo ja  kouluttaja ei voi olla aidosti läsnä vetäessään roolia.  Koulutettava tarkoitti ilmeisesti vapautumista työroolista. Eri ympäristö tuo esiin erilaisia rooleja.  Kun koulutan varastoalan ihmisiä, poimin esimerkit heidän maailmastaan.

Katleena postasi tällä viikolla ryhmien mukautumisesta. Kouluttajan rooli vaihtuu oppimistavoitteiden ja ryhmän mukaan. Kenen koulutukseen sinä osallistuisit mieluiten?

Koulutusta kolmen kilometrin tuntinopeudella

Hain viime kesänä kouluttajan tehtävää isosta organisaatiosta ja menin työhaastatteluun pyörällä. Haastattelija esitti minulle hiukan vaivaantuneena:

"Ymmärräthän ettet sitten voi mennä asiakkaiden luokse polkupyörällä?"

"Miksen?" Kysyin tyhmänä, tarjotaanhan organisaatioissa työsuhdepolkupyöriäkin. Kyseenalaistaminen ei aina ole fiksua työhaastattelussa, enkä saanut tällä kertaa työpaikkaa. En viihtyisi kovin kauaa organisaatiossa, jossa asioita ei saa kyseenalaistaa.

Nyt kun olen itsenäinen yrittäjä, toimin tehokkaasti nimenomaan pyöräilemällä paikasta toiseen: energisoidun ja jäsennän ajatukseni seuraavaa palaveria tai koulutusta varten. Pyöräily on ehdottomasti nopein keino siirtyä Helsingin alueella paikasta toiseen, myös talvisin. Maraton-harrastukseni ansiosta en juurikaan hikoile (normaalia enempää ja terveen punan poskilla ei pitäisi häiritä ketään  ;-)). Kun tapaamisia on paljon, saatan pyöräillä 30km. Autoilu ruuhkassa lisää kognitiivista kuormistusta ja parkkipaikan etsiminen turhauttaa ja vie usein tuhottomasti aikaa. Toiselle paikkakunnalle, en luonnollisestikaan matkaa pyörällä vaan käytän junaa & taksia. Huomaan selkeän eron omassa vireystilassani niinä koulutuspäivinä, kun olen pyöräillyt aamulla: Koulutukseni ovat paljon energisempia ja ajatukseni ovat jäsentyneempiä. Koulutukseni lähtee helpommin lentoon!

Kun ihmisen aivot kehittyivät, ihminen oli lähes jatkuvassa liikkeessä. Tästä syystä aivojenkin voisi olettaa toimivan parhaiten liikkeessä. John Medina esittää, aivot toimivat parhaiten kun kävelemme leppoisasti 2,9 km/h vauhtia. Koulutuksissani pyrkinyt auttamaan aivojen jäsentämistä järjestämällä erilaisia prosessikävelyjä (yksi ideapakan menetelmistä). Tutkimustulosten mukaan myös muistisuoritukset paranevat liikunnan avulla.

Liikunta lisää kognitiivista suoritusta monista syistä:

• Liikkuessa aivot jäsentävät tietoa ja muistiaines jäsentyy aivoissa.
• Liikunnalla nostan energiatasoni.Liikunta lisää hapen virtausta ja vähentää vapaiden radikaalien pääsyä aivoihin. Yksi viime vuosikymmenien kiinnostavimmista löydöistä on se, että hapen virtauksen lisääntyminen parantaa aina henkistä vireystilaa.
• Liikunta vaikuttaa suoraan aivojen koneistoon molekyylitasolla. Se edesauttaa neuronien syntymistä, niiden elinikää sekä vastustuskykyä vaurioille ja stressille.
  

Lue esim. John Medinan Brain rules kohta 1: Exercise

Voisiko päätöksentekoneuvottelutkin toteuttaa kimppakävelynä?

***

Katso myös miten perinteistä staattista oppimisympäristöä voisi muuttaa aktivoivemmaksi.

Kirjavinkki: Myrskyn jälkeen

Myrskyn jälkeen on omien sanojensa mukaan johtamisen ja coachingin parhaita käytäntöjä talousmyrskystä selviytymisen arkeen. Kouluttajille kirja tarjoaa paljon työvälineitä ryhmän ja itseohjautuvuuden johtamiseen. Erityisesti muutosvastarinnan kohtaava valmentaja löytää kirjasta hyviä menetelmiä. Kirja on suunnattu esimiehille, jotka eivät odota, että muut sanovat mitä tulee ajatella tai tehdä.

Kirjan perussanoma on, että allianssi on aina enemmän! Allianssi syntyy, kun kun miehistön välillä on luottamus ja avoin dialogi. Tämän saavuttamiseksi kirja tarjoaa käytännön työkaluja. Kirja rakentuu erilaisista käytännön harjoituksista: teoriaa seuraa allianssikokeet ja ihmiskokeet, joita monia voi hyödyntää koulutuksissa.


Myrskyn jälkeen ei varsinaisesti sisällä uutta tietoa vaan paketoi vanhan tiedon uudella tavalla ja vahvistaa vanhoja väittämiä. Kirjan perusmetafora on purjedusmiehistö ja myrskyllä kuvataan epävarmoja aikoja, joka saa miehistön toimimaan puolustautuvasti.
 
Rinne Tapani, 2009. Myrskyn jälkeen Johtamisen ja coachingin parhaita käytäntöjä talousmyrskystä selviytymisen arkeen. Tammi

Oletko sinä lukenut kirjan? Millaisia oivalluksia se sinussa synnytti?

Onko perinteinen valmennus tullut tiensä päähän?

Aika ajoin törmää julistuksiin, jossa jonkin asian väitetään tulleen tiensä päähän. Esimerkiksi konttoreista piti tulla jo 10 vuotta sitten paperittomia sähköpostin yleistyttyä 2000-luvun alussa. Nyt kauppalehti julistaa Ara Hopiaa siteeraten: "Perinteinen valmennus on tullut tiensä päähän". Hänen mukaansa luokkamuotoinen valmennus soveltuu ehkä parhaiten it-järjestelmien ja -sovellusten opiskeluun, mutta päivän sana on lähivalmennus. Sillä tarkoitetaan työn ääressä tapahtuvaa koulutusta, jossa harjoitellaan esimerkiksi asiakkaan kohtaamista aidoissa tilanteissa. Miksi lähikoulutus on nyt päivä sana? Työssä oppimisesta on puhuttu jo 10 vuotta ammatillisessa aikuiskoulutuksessa, jossa esimerkiksi näyttötutkintojen valmistavasta koulutuksesta 80% tapahtuu työssä oppien työnohjaajan/mentorin ohjaamana.

Joskus tarvitaan etäisyyttä esimerkiksi asiakaspalvelutilanteeseen, jotta ilmiötä voidaan tarkastella objektiivisesti. Tässä luokkahuone on oiva paikka keskittyä  itse ilmiöön, työssä on harvoin tilannetta reflektoida ongelmia. On jo kauan puhuttu sulautuvan oppimisen (blended learning)  käsitteestä, jossa eri oppimismuodot sulautuvat toimivaksi kokonaisuudeksi. Käytännön tekeminen pitää linkittyä jo luokkahuonekoulutuksessa eikä pitää niitä erillään.

Luokkahuonekoulutuksen tapoja voi muuttaa, eikä lasta tarvitse heittää pesuveden mukana. Ryhmässä on uskomaton oppimisen voima ja perinteinen asiantuntijakouluttaja ei ole enää se, joka on yksin vastuussa oppimistuloksista. Miksi palkata yksittäisiä valmentajia kun kokonainen vertaisryhmä voi toimia toistensa sparraajina? Tehokkuutta voidaan mitata ja laskea monilla eri tavoilla. Minusta on kustannustehokkaampaa vetää tehokkaasti ryhmää kuin yksittäiset maksetut valmentajat. Jos tavoitteenani olisi saada 20 ihmisen kunto kohoamaan, en palkkaisi 20 personal traineria vaan tekisin sulautuvan mallin jossa eri muodot vaihtelevat yksilöohjauksesta ryhmätunteihin ja henkilökohtaiseen treenaamiseen. Kun tavoitteenani on softan koulutus yrityksessä en myöskään tyytyisi pelkkään luokkahuonekoulutukseen.

Artikkelissa otetiin kantaa myös koulutusten tulosten mittaamiseen. Olenko onnekas, sillä minun asiakkaitani nimenomaan kiinnostaa koulutuksen vaikuttavuuden mittaaminen? Jos ei heitä ole kiinnostanut niin olen pitänyt siitä itse huolen esi- ja loppukartoituksilla, joka on siis aivan eri asia kuin koulutuspalauteen (=asiakastyytyväisyys) kerääminen. Myymääni koulutukseen kuuluu arvioi siitä mitä siirtyy työelämävalmiudeksi. Asiaa voidaan mitata eri tavoin. On koulutuksen myyjän tehtävä omalla asiantuntemuksellaan tehdä tavoitteista sellaisia, että ne ovat ymmärrettäviä ja että ne pystytään konkretisoimaan. Kyse on siitä haluaako myydä trendikkäitä koulutuspäiviä vai aitoa oppimisprosessia. Jälkikäteen tapahtuvalla mittamisella ei voi ymmärtää sitä mitä tapahtui, puhumattakaan siitä, että toimintaa voisi tehokkasti ohjata mittareilla, mihin pitäisi pyrkiä


Mitä jos intensiivisempi osallistaminen oppimistilannetta rikastavalla tavalla onkin ratkaisu luokkahuonekoulutuksiin eikä niiden hylkääminen?

Opetatko, koulutatko vai kasvatatko?

"Education is not the filling of a vessel, but the kindling of a flame." - Socrates

Löysin tämän videon etsiessäni määritelmiä sanoille kouluttaja, opettaja, ohjaaja, mentor jne.. Videon kommenttialueella on hyvää keskustelua käsitteistä.

Millä määritelmällä sinä itseäsi kutsut ja miksi?

Voiko korteista rakentaa onnistuneen koulutuksen?

Kuka muistaa vielä 80-luvun K-kauppojen ruokareseptikortit? Kortit olivat jaoteltu käyttötarkoitusten mukaan: salaatit, pastaruuat, jälkiruuat jne.. Nopealla vilkaisulla saatoit nähdä kauanko ruuan laittamiseen menee aikaa, kuinka vaikea se on toteuttaa sekä tarvittavat raaka-aineet. Kortteja yhdistelemällä sait luotua kokonaisen menun. Vaikka en ole taitava kokki tai millään tavalla kekseliäs keittiössä, pystyin kuitenkin rakentamaan korttien avulla onnistuneen illallisen.

Voisikohan kouluttamista lähestyä samanlaisella ajattelutavalla?

On paljon hyviä asiantuntijakouluttajia, joiden luentojen anti jää usein vähäiseksi. Asiantuntija vain toteaa asioita tai todentaa puheillaan omaa asiantuntijuutta.

Olen koonnut kouluttajan työvälineeksi ideapakan, jonka avulla omaa koulutustaan voi muuttaa osallistavammaksi ja aktiivisemmaksi.

View more presentations from Reetta Koski.

Korteista et voi rakentaa onnistunutta koulutusta, mutta ne ovat hyvä pedagoginen työkalu tavoitteen saavuttamisessa.

Ideapakasta en tule kirjoittamaan tässä blogissa enempää, vaan käsittelen erilaisia menetelmiä ideapakan  blogissa www.ideapakka.fi Tervetuloa!