Peilineuronit taas asialla?

Toisen tekemistä katsomalla oppii - jos nukkuu pian esityksen jälkeen, uutisoi Ylen tiedeuutiset. Mekaanista liikettä edellyttävää taitoa voi oppia pelkästään katsomalla toisen tekemistä, mutta tällöin kannattaa lähteä nukkumaan nopeasti esittelyn jälkeen. Muuten unen oppimista vahvistava vaikutus jää saamatta, osoittaa Hollannissa tehty tutkimus. Vaikutuksen taustalla epäillään olevan tekemistä peilineuronien kanssa. Kun jatkossa koulutan jotakin käyttöliittymää, voisin haastaa koulutettavia jäljittelemään  komentopolut ennen vielä nukkumaanmenoa (vaikka kyseessä ei varsinaisesti ole mekaaninen liike).

Peilineuroneista saatavan tiedon hyödyntäminen oppimisessa, mutta mikä on peilineuroni (peilisolu)?

Peilineuronit ovat hermosoluja, jotka tulkitsevat muiden ihmisten liikkeitä, mutta myös mielialoja: raivoissaan hampaitaan kiristelevää henkilöä katsova rekisteröi tiedostamattaan yhteen purrut leukaperät ja saa siten fyysisen kosketuksen toisen mielentilaan, ts peilautuu. Niiden avulla ihminen oppii jäljittelemällä muita ja rekisteröi, mitä muut haluavat. Jos ihminen ojentaa nopeasti kätensä kohti vierustoveriaan, tämän on pääteltävä nopeasti, millaisia liikkeen suorittajan aikomukset ovat: aikooko tämä esimerkiksi lyödä vai kätellä? Aivoilta vie puoli sekuntia tulla tietoiseksi liikkeestä ja sen tarkoituksesta. Siinä ajassa nyrkki ehtii jo osua leukoihin. Peilineuronit aktivoituvat nopeammin. Niiltä kuluu vain 50 millisekuntia kymmenesosa tavallisten neuronien ajasta selvittää, mistä on kyse. Tieteen kuvalehti 

Suomessa tehdään tällä hetkellä mielenkiintoista tutkimusta peilineuroneista:

Lääkäri ja aivotutkija Riitta Hari löytänyt ihmisten aivoista peilausjärjestelmiä. Ikävä mieliala leviää, samoin hermostuminen tarttuu. Harin tutkimuksissa  koehenkilöt katsovat kipua kärsivää henkilöä, koehenkilöissä empaattiset henkilöt tuntevat vastaavasti kipua. Aikaisemmassa postauksessani epäilin spinning-ohjaajan innostuksen tarttuvan juuri peilineuronien avulla.

Professori Mikko Sams tutkii melkein luonnollisissa olosuhteissa peilineuronisysteemejä. Hän käyttää menetelmänä neurocinematiikkaa, jossa selvitetään elokuvan katselun vaikutuksia aivotoimintaan. (Lue Samsin tutkimusta koskeva tiedote Suomen Akatemian sivulta). Mikko paljastaa, että elokuvan katselun aikana aivojen eri osien toiminta myös synkronoituu. Esimerkiksi kasvokkaiskohtaamiset elokuvassa (Crash) herättävät samanlaisia reaktioita eri ihmisissä. Taustalla on ajatus siitä, että elokuvan katsominen saa ihmisten aivot toimimaan suurin piirtein samalla tavoin.

Itseäni kiinnostaisi päästä tutkimaan, kuinka paljon koulutettavien aivotoiminta synkroinisoituu koulutustilanteessa ja kuinka paljon aivotoimintaa voi ennalta käsikirjoittaa!