Taitavaksi kouluttajaksi - Aivojen ehdoilla!

I love to learn but I hate being taught

2010-03-07T22:19:00.006+02:00

Blogasin vuosi sitten uudesta kite-harrastuksestani, jossa kouluttajan rooli on alussa erittäin tärkeä lajin vaarallisuuden takia. Aloittelijana olin pitkään epävarma leijani kanssa. Tämä herätti monissa auttamisen halun ja pedagogin roolin, mikä oli erittäin hieno asia. Aloittelija tarvitsee ohjausta!

Nyt kun taidon oppiminen on edennyt tasolle, jossa jo hallitsen välineen, tuottaa oppiminen suunnattomasti onnistumisen kokemuksia ja oppimisesta tulee todella palkitsevaa.

Itse en tässä oppimisen vaiheessa enää välitä kuulla kultaisia neuvoja, vaan haluan oivaltaa (ja erehtyä) asiat itse. Kun minua tullaan nyt opastamaan oikeaoppisesta siniaaltoa mukailevasta leijanlennätystavasta, tappaa se oppimisen iloni. Palkitsevinta on hoksata itse syy-seuraussuhteita

Haluan, että minua ainoastaan oivallutetaan ja haastetaan.

Kaikki nauttivat uuden oppimisesta, mutta harva haluaa olla opetettavana.

Opetatko vai oivallutatko sinä? Millaisilla menetelmillä voisimme tarjota oppijalle aktiivisen oivaltajan rooli?

Opi vieras kieli vuodessa

2010-03-03T11:10:00.009+02:00

Kielten oppiminen lisää aivotoimintaa monella tapaa väittää Jyväskylän yliopiston tytkijaryhmä David Marsh johdolla ja esittää monta näkökulmaa, miksi kielen oppiminen ei ole ainoastaan kommunikoinnin väline. Aivo Kurkiainen suosittelee artikkeliin tutustumista.

Toisille uuden kielen omaksuminen on kahdettivan helppoa. Sanat ikäänkuin vain tarttuvat. Itse kuulun niihin, jotka joutuvat huhkimaan hulluna töitä jokaisen uuden vieraskielisen sanan eteen. Kouluaikoina en olisi voinut kuvitellakaan ottavani valinnaiseksi aineeksi saksan kieltä, mutta opin hallitsemaan kielen kuitenkin vuodessa, kun sisäinen motivaatio syttyi ja tein opiskeltavasta kielestä osan arkipäiväistä oppimisympäristöäni ilman Saksassa asumista.

Toisaalta, kun jonkin asian eteen joutuu näkemään paljon vaivaa, on sen saavuttaminen myös paljon palkitsevampaa ja vieläkin tunnen suurta ylpeyttä, kun osaan ohjeistaa saksalaisturisteja heidän omalla kielellään.

Kun asiaan on intohimo, oppimisesta tulee hauskaa. Miten opetuksessa voitaisiin vaikuttaa tämän intohimon löytymisessä?

Mieti, miten oppiminen voi olla osa arkista ympäristöäsi.

Tapasin Intiassa asuessani opiskeluaikoinani saksalaisen miehen, johon rakastuin. Saksasta tuli minulle maailman kaunein kieli, tunnekieli. Halusinkin oppia tuon kielen mahdollisimman nopeasti. Parikymppisenä (aika ennen sosiaalista mediaa) rakensin oppimisympäristöni seuraavasti:

Kontekstuaalisuus: Asuntoni kaikkiin tavaroihin oli liimattu post-it lappu, jossa luki esineen nimi

saksaksi. Käytössä oli kolmea eri väristä post-it-lappua: siniset maskuliini-sukuisille sanoille, vihreät neutreille ja punaiset feminiineille. Kineettistä muistiani hyödynsin sijoittelemalla ruuat niiden kieliopillisen suvun mukaan eri hyllyille.
Virittäytyminen/mukautuminen: Kuuntelin Deutsche Welle televisiokanavalta maailman uutiset saksaksi. Pidin telkkaria usein taustalla auki, jotta aivoni virittäytyisivät saksan kielen nuottiin ja rakenteisiin, vaikka ymmärsinkin vain muutaman sanan. DW on siitä hyvä kanava, että samat ohjelmat toistetaan vuoron perään englanniksi ja saksaksi.
Perinteisesti kielikurssille: Osallistuin työväen opiston lukiokursseille kaksi kertaa viikossa, josta sain peruskieliopin ym tärkeän teoreettisen tiedon oman oppisympäristöni tueksi. Tie on muuten liian raskas, kun taivutusmuotojen välille pyrkii etsimään sääntöjä pähkäilemällä ja tekemällä vääriä johtopäätöksiä. Kurssi tarjosi myös selkeät oppimistavoitteet ja vertaistukiryhmän, joka toimi peilinä omalle oppimiselle.
Perinteinen pänttäys: Kuljetin puoli vuotta epäsäännöllisten verbien luetteloa ja kynää taskussani, josta poimin aina sopivissa hetkissä iltatyössäni myyjänä verbin ja sen epäsäännölliset taivutukset kaikumuistiini toistumaan.
Palkitseminen/rankaiseminen: Jääkaapin oveeni nostin viikkoittain tunnettuja ja itselleni tärkeitä aforismeja saksaksi (Ohne Begeisterung ist noch nie etwas Großes geschaffen worden.von Ralph Waldo Emerson). Ennen kuin sain ottaa mitään jääkaapista, minun piti osata yksi aforismi saksaksi, sain siirtää sen pois.
Viestintä: Saksalainen poikaystäväni kirjoitti viestinsä niin, että helpot sanat olivat aina saksaksi. Itse pyrin myös paikkaamaan lauseistani ne sanat saksalla, jotka hallitsin.
Musiikki: Jokainen fani tietää kuinka helposti idolin lyriikat oppii uudelta julkaisulta. Tätä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Itselleni Rammsteinin mahtipontinen musiikki kolahti samana vuonna ja printtasin netistä Rammsteinin laulun sanat seinälleni. Rammsteinin lyyrikoihin kohdistu tuohon aikaan paljon ennakkoluuloja ja itselleni tuli pakonomainen tarve hakea omia merkityksiä sanoituksille. Nykyisin Youtube tarjoaa tähän vaivattomamman väylän. (Myös tuttujen slaakereiden seuraaminen karaokenravintolan näytöltä tarjoaa halvalla muutaman uuden sanan!)
Huumori: Omia suosikkisarjoja kestää katsoa useamman toiston ja kulttisarjoista löytää aina uusia nyansseja. Omia suosikkejani olivat Simpsonit, South Park ja Frendit, joiden saksaksi dubattuille jaksoille nauroin iltaisin.

Tällä hetkellä oman oppimiskäyrän ylhäällä pitää intohimoni yrittäjyyteen. Miten sytyttää intohimo ja päästä oppimisen kannalta ihanteeliseen virtauskokemukseen?

Kouluttajana kehittyminen - asiantuntijuudesta asian ymmärtämiseen

2010-02-23T21:30:00.005+02:00

Kouluttajana kehittyminen on elämänmittainen prosessi. Tein itse ensimmäisen ammatillisen koulutukseni vuonna 2002 työharjoittelussa Intiassa (QCFI) englanniksi ja oppimisen tukemisen sijaan suurin huolenaiheeni oli, että osaan lausua sanat oikein ja lauserakenteeni ovat puhdasta kielioppia.. Oppimisessa palkitsevinta on huomata muutos.

Kun asiantuntijasta tulee kouluttaja, kehittymisessä on havaittavissa tiettyä yhdenmukaisuutta. Tyypillisesti kouluttaja kasvaa vahvasta esiintymisorientaatiosta ja asiantuntijasta oppimisen ohjaajaksi.

1) Rooli esiintyjänä

"En tiedä, että en osaa."

Aloittelevalla kouluttajalla on usein harhakäsitys, että kouluttaminen on esiintymistä. Mielessä on ehkä pelko epäonnistumisesta esiintyjänä ja omaan kouluttajuuteen saatetaan kohdistaa kohtuuttomia paineita. Tässä vaiheessa huomio on itsessä.

2) Rooli asiantuntijana

"Tiedän, että en osaa."

Kun takana on muutama onnistunut koulutus, esiintymisorientaatio väistyy ja kouluttaja lähestyy asiantuntemuksen kautta. Vaarana on, että kouluttaja todentaa ainoastaan omaa asiantuntemustaan koulutustilanteessa. Paha virhe on esimerkiksi osoittaa omaa asiantuntemustaan käyttämällä paljon jargonia tai viittaamalla tutkimustuloksiin. Erittäin paha virhe voi olla jos kouluttaja astuu omalla asiantuntemuksellaan koulutettavien yläpuolelle.

Tässä vaiheessa myös halutaan monipuolistaa omaa koulutustaan ja kokeilla uusia koulutusmenetelmiä. Vaarana on, että uusi menetelmä on itsetarkoitus.

3) Rooli oppimisen edistäjänä

"Tiedän, että osaan"

Näin pitkälle kehittynyt kouluttajan usein alkaa miettimään, mitä hänen koulutuksistaan siirtyy aidosti työelämävalmiukseksi. Enää kiinnostus ei ole tyytyväisyyslomakkeissa vaan kouluttaja miettii miten saisi tuettua eri oppijatyyppien tapaa oppia.

4) Rooli työyhteisön oppimisen tukijana

"En tiedä, että osaan."

Tässä vaiheessa oppimisen tukemista ei itse enää edes huomaa. Kouluttaja siirtää omalla toiminnallaan hiljaista tietoa ja sparraa muita työnsä ohessa. Kouluttaja voi toimia esimerkiksi jonkin käyttöjärjestelmän pääkäyttäjänä ja omalla viestinnällään tukee muiden oppimista.

(klikkaa kuva suuremmaksi)

Tunnistatko sinä nämä vaiheet omassa kouluttajana kehittymisessäsi?

Seitsemän minuuttia

2010-02-10T23:23:00.002+02:00

Olin viime viikolla kuuntelemassa Patentti- ja rekisterihallituksen tietoiskutyyppistä yleisöluentoa tavaramerkeistä. Ilmaisluentoja kannattaa hyödyntää!

Tarvitsen tietoa ja olen aidosti kiinnostunut aiheesta, mutta silti huomasin tekeväni luennon aikana kaikkea muuta kuin kuuntelevani asiantuntijoita. Oma päänsisäinen radiokanavani kytkeytyy liian helposti päälle monotonisesta monologista oli asiantuntija kuin pätevä tahansa.

Unitutkijoiden mukaan ihminen nukahtaa keskimäärin seitsemässä minuutissa.

Ihminen jaksaa kuunnella keskimäärin seitsemän minuuttia puhetta kerrallaan.

Opetusviestintä on aina kaksisuuntaista: kouluttajan tehtävä on esittää viesti mielenkiintoisesti ja ymmärrettävästi, mutta myös kuulijalla on oma vastuu ottaa aktiivisen oppijan rooli.

Kun kouluttaja on mielestäsi huono, tee hänestä itse loistava. Opettele taitavaksi oppijaksi.

Näin minä toimin, kun oma huomioni ei pysy puhujan esittämässä asiassa:

Peilaa: Toistan jokaisen lauseen mielessäni hiukan eri tavalla
Luennoija: "Rekisteröinti on voimassa 10 vuotta rekisteröintipäivästä, voimassaoloa voidaan jatkaa uudistamalla 10 vuodeksi kerrallaan"
Omassa päässä: "Rekisteröinti raukeaa 10 vuoden päästä rekisteröintipäivästä, joilloin sen voi uudistaa taas 10 vuodeksi eteenpäin."
Sijoita itsesi tarinaan:
Kun ensi viikolla haen itselleni Ideapakka-merkkiä, niin aion varmistaa erilaisista tietokannoista ettei hakemani merkki ole sekoitettavissa aikaisemmin haettuihin, rekisteröityihin tai vakiinnutettuihin oikeuksiin, esimerkiksi..
Kyseenalaista jokainen lause: Tee vastaväite ja kysy miksi, kuka, miten
Saadaanko rekisteröinnillä saadaan yksinoikeus tavaramerkkiin? Miksi reksiteröinnillä saadaan yksinoikeus tavaramerkkiin? Miten niin rekisteröinti takaa yksinoikeuden tuotemerkkiin?
Kirjoita kirje aiheesta: Mieti kuka voisi olla aidosti kiinnostunut aiheesta.
Tiesitkös muuten, että tavaramerkin yksinoikeus ei olekaan ’kaiken kattava’, vaan määräytyy haetun tavara- ja palveluluettelon mukaan, esimerkiksi...
Piirrä käsitekartta, vuokaavio tai vaikka (pila)kuva
Sijoita asiat prosessimaisesti tilaan: Aloita ovesta ja kulje huone ympäri
Pelaa bingoa: Yritä arvata puhujan käyttämiä käsitteitä ja tee niistä itsellesi bingoalusta.
Kuvittele puhuja alasti

Kouluttajan roolissa

2010-02-08T21:47:00.000+02:00

Kävin pitkästä aikaa oopperassa. Esityksen jälkeen esiintyjälle sateli kasapäin ruusuja. Ruusuja poimiessaan oopperalaulaja oli selkeästi vapautunut roolistaan ja otti suosionosoituksia vastaan omassa henkilöpersoonassaan. Vaikka esiintyjällä oli yhä roolivaatteet päällä, silti ero roolin ja roolin esittäjän välillä on selkeä.

Oopperaa seuranneena päivänä piipahdin juoksulenkin päätteeksi lähikaupassa ostamassa hammastahnaa. Samalla hyllyllä törmäsin koulutukseeni osallistuneeseen henkilöön, jota tervehdin. Koulutettavan ilme kertoi, ettei hänellä ollut ajatustakaan mistä minut pitäisi tuntea.

Koulutettava: "En meinannut tunnistaa sinua aidossa persoonassasi?"

Minä: "Olinko jotenkin epäaito kouluttaessani?

Koulutettava: "Tarkoitin omana itsenäsi.. eiku..."

Kouluttajan tärkein työväline on hänen oma persoonansa. Vaikuttavaan kouluttajuuteen kuuluu aito läsnäolo ja kouluttaja ei voi olla aidosti läsnä vetäessään roolia. Koulutettava tarkoitti ilmeisesti vapautumista työroolista. Eri ympäristö tuo esiin erilaisia rooleja. Kun koulutan varastoalan ihmisiä, poimin esimerkit heidän maailmastaan.

Katleena postasi tällä viikolla ryhmien mukautumisesta. Kouluttajan rooli vaihtuu oppimistavoitteiden ja ryhmän mukaan. Kenen koulutukseen sinä osallistuisit mieluiten?

Koulutusta kolmen kilometrin tuntinopeudella

2010-01-24T22:45:00.003+02:00

Hain viime kesänä kouluttajan tehtävää isosta organisaatiosta ja menin työhaastatteluun pyörällä. Haastattelija esitti minulle hiukan vaivaantuneena:

"Ymmärräthän ettet sitten voi mennä asiakkaiden luokse polkupyörällä?"

"Miksen?" Kysyin tyhmänä, tarjotaanhan organisaatioissa työsuhdepolkupyöriäkin. Kyseenalaistaminen ei aina ole fiksua työhaastattelussa, enkä saanut tällä kertaa työpaikkaa. En viihtyisi kovin kauaa organisaatiossa, jossa asioita ei saa kyseenalaistaa.

Nyt kun olen itsenäinen yrittäjä, toimin tehokkaasti nimenomaan pyöräilemällä paikasta toiseen: energisoidun ja jäsennän ajatukseni seuraavaa palaveria tai koulutusta varten. Pyöräily on ehdottomasti nopein keino siirtyä Helsingin alueella paikasta toiseen, myös talvisin. Maraton-harrastukseni ansiosta en juurikaan hikoile (normaalia enempää ja terveen punan poskilla ei pitäisi häiritä ketään ;-)). Kun tapaamisia on paljon, saatan pyöräillä 30km. Autoilu ruuhkassa lisää kognitiivista kuormistusta ja parkkipaikan etsiminen turhauttaa ja vie usein tuhottomasti aikaa. Toiselle paikkakunnalle, en luonnollisestikaan matkaa pyörällä vaan käytän junaa & taksia. Huomaan selkeän eron omassa vireystilassani niinä koulutuspäivinä, kun olen pyöräillyt aamulla: Koulutukseni ovat paljon energisempia ja ajatukseni ovat jäsentyneempiä. Koulutukseni lähtee helpommin lentoon!

Kun ihmisen aivot kehittyivät, ihminen oli lähes jatkuvassa liikkeessä. Tästä syystä aivojenkin voisi olettaa toimivan parhaiten liikkeessä. John Medina esittää, aivot toimivat parhaiten kun kävelemme leppoisasti 2,9 km/h vauhtia. Koulutuksissani pyrkinyt auttamaan aivojen jäsentämistä järjestämällä erilaisia prosessikävelyjä (yksi ideapakan menetelmistä). Tutkimustulosten mukaan myös muistisuoritukset paranevat liikunnan avulla.

Liikunta lisää kognitiivista suoritusta monista syistä:

Liikkuessa aivot jäsentävät tietoa ja muistiaines jäsentyy aivoissa.
Liikunnalla nostan energiatasoni.Liikunta lisää hapen virtausta ja vähentää vapaiden radikaalien pääsyä aivoihin. Yksi viime vuosikymmenien kiinnostavimmista löydöistä on se, että hapen virtauksen lisääntyminen parantaa aina henkistä vireystilaa.
Liikunta vaikuttaa suoraan aivojen koneistoon molekyylitasolla. Se edesauttaa neuronien syntymistä, niiden elinikää sekä vastustuskykyä vaurioille ja stressille.

Lue esim. John Medinan Brain rules kohta 1: Exercise

Voisiko päätöksentekoneuvottelutkin toteuttaa kimppakävelynä?

***

Katso myös miten perinteistä staattista oppimisympäristöä voisi muuttaa aktivoivemmaksi.

Kirjavinkki: Myrskyn jälkeen

2010-01-12T15:22:00.011+02:00

Myrskyn jälkeen on omien sanojensa mukaan johtamisen ja coachingin parhaita käytäntöjä talousmyrskystä selviytymisen arkeen. Kouluttajille kirja tarjoaa paljon työvälineitä ryhmän ja itseohjautuvuuden johtamiseen. Erityisesti muutosvastarinnan kohtaava valmentaja löytää kirjasta hyviä menetelmiä. Kirja on suunnattu esimiehille, jotka eivät odota, että muut sanovat mitä tulee ajatella tai tehdä.

Kirjan perussanoma on, että allianssi on aina enemmän! Allianssi syntyy, kun kun miehistön välillä on luottamus ja avoin dialogi. Tämän saavuttamiseksi kirja tarjoaa käytännön työkaluja. Kirja rakentuu erilaisista käytännön harjoituksista: teoriaa seuraa allianssikokeet ja ihmiskokeet, joita monia voi hyödyntää koulutuksissa.

Myrskyn jälkeen ei varsinaisesti sisällä uutta tietoa vaan paketoi vanhan tiedon uudella tavalla ja vahvistaa vanhoja väittämiä. Kirjan perusmetafora on purjedusmiehistö ja myrskyllä kuvataan epävarmoja aikoja, joka saa miehistön toimimaan puolustautuvasti.

Rinne Tapani, 2009. Myrskyn jälkeen Johtamisen ja coachingin parhaita käytäntöjä talousmyrskystä selviytymisen arkeen. Tammi

Oletko sinä lukenut kirjan? Millaisia oivalluksia se sinussa synnytti?

Onko perinteinen valmennus tullut tiensä päähän?

2009-12-13T20:52:00.003+02:00

Aika ajoin törmää julistuksiin, jossa jonkin asian väitetään tulleen tiensä päähän. Esimerkiksi konttoreista piti tulla jo 10 vuotta sitten paperittomia sähköpostin yleistyttyä 2000-luvun alussa. Nyt kauppalehti julistaa Ara Hopiaa siteeraten: "Perinteinen valmennus on tullut tiensä päähän". Hänen mukaansa luokkamuotoinen valmennus soveltuu ehkä parhaiten it-järjestelmien ja -sovellusten opiskeluun, mutta päivän sana on lähivalmennus. Sillä tarkoitetaan työn ääressä tapahtuvaa koulutusta, jossa harjoitellaan esimerkiksi asiakkaan kohtaamista aidoissa tilanteissa. Miksi lähikoulutus on nyt päivä sana? Työssä oppimisesta on puhuttu jo 10 vuotta ammatillisessa aikuiskoulutuksessa, jossa esimerkiksi näyttötutkintojen valmistavasta koulutuksesta 80% tapahtuu työssä oppien työnohjaajan/mentorin ohjaamana.

Joskus tarvitaan etäisyyttä esimerkiksi asiakaspalvelutilanteeseen, jotta ilmiötä voidaan tarkastella objektiivisesti. Tässä luokkahuone on oiva paikka keskittyä itse ilmiöön, työssä on harvoin tilannetta reflektoida ongelmia. On jo kauan puhuttu sulautuvan oppimisen (blended learning) käsitteestä, jossa eri oppimismuodot sulautuvat toimivaksi kokonaisuudeksi. Käytännön tekeminen pitää linkittyä jo luokkahuonekoulutuksessa eikä pitää niitä erillään.

Luokkahuonekoulutuksen tapoja voi muuttaa, eikä lasta tarvitse heittää pesuveden mukana. Ryhmässä on uskomaton oppimisen voima ja perinteinen asiantuntijakouluttaja ei ole enää se, joka on yksin vastuussa oppimistuloksista. Miksi palkata yksittäisiä valmentajia kun kokonainen vertaisryhmä voi toimia toistensa sparraajina? Tehokkuutta voidaan mitata ja laskea monilla eri tavoilla. Minusta on kustannustehokkaampaa vetää tehokkaasti ryhmää kuin yksittäiset maksetut valmentajat. Jos tavoitteenani olisi saada 20 ihmisen kunto kohoamaan, en palkkaisi 20 personal traineria vaan tekisin sulautuvan mallin jossa eri muodot vaihtelevat yksilöohjauksesta ryhmätunteihin ja henkilökohtaiseen treenaamiseen. Kun tavoitteenani on softan koulutus yrityksessä en myöskään tyytyisi pelkkään luokkahuonekoulutukseen.

Artikkelissa otetiin kantaa myös koulutusten tulosten mittaamiseen. Olenko onnekas, sillä minun asiakkaitani nimenomaan kiinnostaa koulutuksen vaikuttavuuden mittaaminen? Jos ei heitä ole kiinnostanut niin olen pitänyt siitä itse huolen esi- ja loppukartoituksilla, joka on siis aivan eri asia kuin koulutuspalauteen (=asiakastyytyväisyys) kerääminen. Myymääni koulutukseen kuuluu arvioi siitä mitä siirtyy työelämävalmiudeksi. Asiaa voidaan mitata eri tavoin. On koulutuksen myyjän tehtävä omalla asiantuntemuksellaan tehdä tavoitteista sellaisia, että ne ovat ymmärrettäviä ja että ne pystytään konkretisoimaan. Kyse on siitä haluaako myydä trendikkäitä koulutuspäiviä vai aitoa oppimisprosessia. Jälkikäteen tapahtuvalla mittamisella ei voi ymmärtää sitä mitä tapahtui, puhumattakaan siitä, että toimintaa voisi tehokkasti ohjata mittareilla, mihin pitäisi pyrkiä

Mitä jos intensiivisempi osallistaminen oppimistilannetta rikastavalla tavalla onkin ratkaisu luokkahuonekoulutuksiin eikä niiden hylkääminen?

Opetatko, koulutatko vai kasvatatko?

2009-12-10T11:28:00.002+02:00

"Education is not the filling of a vessel, but the kindling of a flame." - Socrates

Löysin tämän videon etsiessäni määritelmiä sanoille kouluttaja, opettaja, ohjaaja, mentor jne.. Videon kommenttialueella on hyvää keskustelua käsitteistä.

Millä määritelmällä sinä itseäsi kutsut ja miksi?

Voiko korteista rakentaa onnistuneen koulutuksen?

2009-12-08T21:17:00.004+02:00

Kuka muistaa vielä 80-luvun K-kauppojen ruokareseptikortit? Kortit olivat jaoteltu käyttötarkoitusten mukaan: salaatit, pastaruuat, jälkiruuat jne.. Nopealla vilkaisulla saatoit nähdä kauanko ruuan laittamiseen menee aikaa, kuinka vaikea se on toteuttaa sekä tarvittavat raaka-aineet. Kortteja yhdistelemällä sait luotua kokonaisen menun. Vaikka en ole taitava kokki tai millään tavalla kekseliäs keittiössä, pystyin kuitenkin rakentamaan korttien avulla onnistuneen illallisen.

Voisikohan kouluttamista lähestyä samanlaisella ajattelutavalla?

On paljon hyviä asiantuntijakouluttajia, joiden luentojen anti jää usein vähäiseksi. Asiantuntija vain toteaa asioita tai todentaa puheillaan omaa asiantuntijuutta.

Olen koonnut kouluttajan työvälineeksi ideapakan, jonka avulla omaa koulutustaan voi muuttaa osallistavammaksi ja aktiivisemmaksi.

View more presentations from Reetta Koski.

Korteista et voi rakentaa onnistunutta koulutusta, mutta ne ovat hyvä pedagoginen työkalu tavoitteen saavuttamisessa.

Ideapakasta en tule kirjoittamaan tässä blogissa enempää, vaan käsittelen erilaisia menetelmiä ideapakan blogissa www.ideapakka.fi Tervetuloa!

Kirjavinkki: Vaikuta visuaalisesti

2009-11-29T10:59:00.004+02:00

Koulutuksiini osallistuvat kaipaavat aina kahta asiaa: esiintymistaitoja ja ohjeistusta esitysmateriaalien laadintaan. Itse painotan, että olen pedagogiikan ja siten opetusviestinnän ammattilainen ja kouluttamisessa kliinistä esiintymistä tärkeämpiä tekijöitä on paljon muita, kuten esimerkiksi aito läsnäolo kuin se mitä fonttia opetusmateriaalissaan on käyttänyt.

Koska itse en ole visuaalisuuden asiantuntija, on kouluttajille jakamani kirjavinkkilistalla on jo jonkin aikaa ollut teos: Vaikuta visuaalisesti. Pyysin kirjaa itse kirjoittajalta muutama kuukausi sitten, mutta jostain syystä en vain ole kovin hanakasti itse tarttunut opukseen ja viimein keksin syyn: Kun perustin oman blogin (ja muutama kuukausi sitten oman yrityksen), tajusin että itseisarvo on oman luovuuden toteuttamisessa. Pelkäsin, että kirja palauttaa minut jälleen tilanteeseen, jossa suuri energia ja aika menee logon suoja-alueen millimetrien laskemiseen. Oma tapani revitellä väreillä ja fonteilla diaesityksessä ei menisi läpi minkään yrityksen graafisesta ohjeistuksesta. Kirja ei kuitenkaan saarnaa vaan pikemminkin esittää kysymyksiä: "Herättävätkö nämä fontit sinussa saman mielikuvan"

Outi on omien sanojensa mukaan kirjoittanut kirjansa kaikille niille esitysgrafiikan tekijöille, jotka tiedostavat työelämän esitysgrafiikan surkean nykytilan ja haluavat olla mukana korjaamassa sitä:

"Suurin osa esitysgrafiikkaa käyttävistä ihmisistä tekee nimittäin työkseen jotakin muuta kuin graafiseen suunnitteluun liittyviä tehtäviä ja ehkä siksi olen pystynyt samaistumaan heidän tilanteeseensa: Mitä kaikkea pitäisi muistaa huomioida, jotta esitysgrafiikkani olisi selkeämpää ja toimivampaa"

Havainnollistanisen taito on kouluttajan työssä oleellista! Kirjan avulla opetusmateriaaleista tulee opetusviestinnällisesti laadukkaampaa ja viesti menee paremmin perille.

Kirja on jaoteltu seuraaviin päälukuihin:

Esityksen valmistelu
Sisältöelementit
Tiedon visualisointi
Aineiston jakelu ja esityksen pitäminen

Kirja ei sitten ole minkään tietyn ohjelman tai ohjelmaversion käyttöopas vaan käyttämänsä ohjelman toiminnot pitäisi osata tai opetella muista lähteistä.

Outi Lammi: Vaikuta visuaalisesti - laadi selkeä esitys. Docendo 2009.

Kirpputorioppeja

2009-11-24T20:22:00.006+02:00

Olen hyvä kouluttaja, koska opin samoja asioita aina uudestaan ja uudestaan. Pystyn samaistumaan aloittelevien kouluttajien maailmaan. Kirpputorilla palautin mieleeni, miten opittava asia tulee myydä.

Päätimme ystäväni kanssa laittaa vuosien varrella kertyneet tavarat kiertoon ja varasimme myyntipöydän kirpputori Valtteriin ja myyntiaamuna eteemme avautui valtava halli pullollaan tavaraa silmänkantamattomiin... Kummallakaan meistä ei ollut aikaisempaa kokemusta kaupanteosta kirpputorilla ja teimme päivän aikana paljon havaintoja siitä miten tavaralle saa varmimmin uuden omistajan.

Markkinoinnin ja kouluttamisen päämääränä on vaikuttaa toisen käyttätymiseen ja niissä pätee paljon samoja lainalaisuuksia.

Tavarat, joita itse pitää arvokkaina, eivät välttämättä merkitse muille mitään. Samoin käy usein koulutussiältöjeni kanssa. Sitten taas ihan käsittämätön roina, kuten rikkinäiset laitteet ja rumat laukut myyvät kuin häkä. Usein koulutettaville onkin paljon kiinnostavampaa jokin itselle itsestäänselvä asia.

Ensimmäiseksi kirpputoria (koulutusta) suunnitellessa tulee päättää yritätkö epätoivoisesti päästä kaikesta tavarastasi eroon (kumota koko oppisisällön) vai myydä muutamia tavaroita hyvään hintaan (vaikuttaa muutamilla oppisisällöillä). Tämän suhteen minä ja ystäväni poikkesimme toisistamme yhteisen myyntipöytämme takana. Minä halusin tavarasta eroon ja tarjota iloista mieltä ja myin tavaroitani alle eurolla. Ystäväni myi ainoastaan järkevään hintaan. Loppujen lopuksi myimme suunnilleen saman verran tavaraa, minä olin vaan rikastunut reilut 40 euroa, ystäväni yli 200 euroa.

Tässä oppini koulutusmateriaalin / kirpputoripöydän rakentamiseen:

Palastele!
Aluksi ladoimme kaiken tavaran pöydälle ja hengareille, mikä on useimmiten liikaa ärsykkeitä ja valintoja. (Tutkiva oppiminen, jossa oppija itse määrittelee ongelman ja hakee ratkaisun ei toimi kirpputorilla, jossa aikaa muutama sekunti saada vastaanottajan huomio). Tavaraa pitää lisätä pikkuhiljaa. Sisältö tulee jakaa tarpeeksi pieniin eriin, muuten ärsykkeitä on liikaa.

Ryhmittele!

Pöytää on helpompi havainnoida, kun esineet /asiat muodostavat ryhmiä. Esimerkiksi punaiset asiat kannattaa sijoita samaan kohtaan pöytään, joilloin ne vetävät vastaanottajan huomion.

Mielenkiinnonherättäjät:
Esitä kirpputoripöydässä (oppimateriaalissa) jotain mielenkiintoista, joka kutsuu luokseen. Useimmilla kirpputoripöydillä oli ylihinnoiteltuja antiikkiesineitä, joiden tarkoitus oli ainoastaan herättää mielenkiinto. Koulutuksessa mielenkiintoa kannattaa herättää korostamalla mitä opittavilla taidoilla tullaan saavuttamaan.

Poista turnoffit
Epäilyttävä tavara voi olla todellinen turnoff kaikelle muullekin myytävälle. Esimerkiksi likainen ja kuviollinen pöytäliina tavaroiden alla voi tehdä niistä luotaantyöntäviä. Kaikki häiritsevä ja epämääräinen kannattaa poistaa kirpputoripöydästä (oppimateriaalista).

Kerro tarinoita
Myy (kouluta) tarinoiden avulla. "Kun luin tämän elämänkerran nepalilaisessa vuoristokylässä, oivalsin että silmä silmästä voi johtaa koko kansan sokeaksi." Kaikki muistavat hyvän tarinan!

Tarjoa samaistumisen kohteita / ole oma itsesi:
Kun ostaja (oppija) kokee voivansa samaistua, on myyminen helpompaa. Kirpputorille ei kannata pukeutua nuhjuisiin vaatteisiin, muttei myöskään kannata tehdä itsestä vaikeasti lähestyttävää brändein rakennetulla olemuksella.

Käytä tyhjää tilaa tehokeinona
Usein tilan käyttö viestii hyvästä suunnittelusta ja laadusta. Kirpputorilla on tonneittain tavaraa, joten suurin osa ostajista ei ehdi etsiä oleellista. Sommittelussahan on kyse nimenomaan tyhjän tilan hallinnasta. Sen ansiosta pöytä on ilmava ja kiinnostaa kirpputoriostajia enemmän kuin täyteen ahdettu ilmoitus ja luo tuotteelle arvokkuutta. Mainonnassa puhutaan 70/30-säännöstä. Noin 70 prosenttia ilmoitustilasta (koulutusmateriaalissa korostettavasta asiasta) on syytä olla tyhjää tilaa ja vain noin 30 prosenttia tekstiä.

Usko kirpputoritavarasi arvoon! Arvosta sanomaasi!
Vaikka olet itse valmis heittämään kamasi roskiin, niin usko että sillä on merkitystä toiselle. Sorruin usein selittelemään miksi tavara on päätynyt kirpputorille. "Tämä lamppu ei sopinutkaan asuntooni" No miksi se sitten sopisi kenenkään toisenkaan asuntoon.

Älä vähättele (kouluttamaasi asiaa) tai pyytele anteeksi. Käy kauppaa, haasta ja vetoa!

Oppiminen on kuin...

2009-11-23T17:06:00.001+02:00

Mitä on oppiminen? Määrittelen itseni usein oppimisen asiantuntijaksi ja kouluttajan työssä hienoa on oppia muilta lisää. Oppiminen synnyttää loistavia tulkintoja ihmisten mielessä. Auta minua ymmärtämään oppimista vieläkin laajemmin kertomalla erilaisia oivalluksia oppimisesta blogissani "Oppiminen on.. - 102 hajatelmaa oppimisesta"

Mitä on oppiminen? Käy kirjoittamassa oma metaforasi, ajatuksesi, hajatelmasi oppimisesta blogin kommenttialueelle, josta teen siitä oman noston joko oivaltajan nimellä tai halutessa anonyymisti.

Kouluttajaidolini: Jean Piaget

2009-11-21T13:08:00.000+02:00

Etsiessäni tulevan koulutukseni aloitukseen inspiroivaa videota, törmäsin Youtubessa Jean Piagetin julistukseen.Hän halusi jo yli 30 vuotta sitten muuttaa kouluopetuksen niin, että jo tiedettyjen tietojen sijaan kouluissa keskityttäisiin kasvattamaan luovalla ja innovatiivisella mielellä varustettuja oppijoita, joilla on mahdollisuus etsiä uutta tietoa!

Jean Piaget (1896 –1980) oli sveitsiläisestä kehityspsykologi, joka on tunnettu erityisesti lapsen kehityskausista ja älykkyyden mittaamisesta. Esittelen jatkossa useammin blogissani omia kouluttajaidoleita, teoreetikoita ym ajattelijoita, joilta omaksun hienoja ajatuksia. Aikaisemmin blogasin ihailevani spinningohjaajaa.

Aivo Kurkiainen huoltaa aivojaan

2009-11-17T20:29:00.000+02:00

Aivo Kurkiainen pitää vielä muutaman päivän lepoa kovan materiaalituottamiserutistuksen jälkeen ja palaa sitten taas blogaamaan. Sillä aikaa muidenkin kannatta huoltaa aivoja Kurkiaisen ystävien loistavilla vinkeillä:

Aivojen Pikahuolto-opas

View more presentations from Reetta Koski.

Kirjavinkki: Pidä aivosi kunnossa

2009-11-12T13:39:00.007+02:00

Nykyinen tietoyhteiskunta ja työelämä koettelevat aivojen kestävyyttä. Kun ennen oli keho kovilla, nyt ovat aivot.

Suomalaiselta tekijätiimiltä (Timo Erkinjuntti, Marja Hietanen, Miia Kivipelto, Timo Strandberg, Maarit Huovinen) ilmestyi syyskuussa aivojen hyvinvointia käsittelevä kirja: Pidä aivosi kunnossa.

Siinä missä amerikkainen Aivot - käyttäjän käsikirja esitteli aivoja insinöörimäisellä seonteolla tarjoten viihteellisen lukupaketin, suomalainen teos keskittyy kysymyksiin, miksi aivot kannattaa pitää kunnossa, mitä silloin saavutetaan ja miten aivot pysyvät terveinä ja vireinä. Erkinjuntti & kumppanit eivät keskity ainoastaan aivoihin vaan mm. haastavat lukijan tarkkailemaan verisuonten kuntoa jo keski-iässä ja muistuttavat, että elintaparemontin tekeminen kannattaa vielä myöhemminkin.

Kirjassa esitellään mm 8-kohtainen ohjelma Aivoterveydestä arkipäivää, jossa opastetaan kohta kohdalta, mistä aivot pitävät. Kirja esittelee myös muisti- ja unipolut, jotka johdattavat lukijaa läpi vuorokauden.

Kirjan muita sisältöjä ovat:

Mistä aivot huolehtivat
Aivot ja verenkierto
Muisti ja muistisairaudet
Työ ja aivot
Ikääntyminen ja aivot
Aivojen elintaparemontti
Käytä aivojasi
Liiku ja nuku riittävästi
Toimi viisaasti ja tee testejä

Kirja ei varsinaisesti tarjoa kouluttajalle mitään erityisiä työkaluja, mutta on hyvä muistutus kaikille miten tärkeää on kiinnittää huomiota aivojen kunnossapitoon! Kirjan pääsanoma kiteytyykin: Use it or lose it! Aivojen hyvässä vireessä pitäminen on sijoitus tulevaisuuteen ja kunnossapito elinikäinen projekti !

Pidä aivosi kunnossa 2009

Erkinjuntti, Timo; Hietanen, Marja; Kivipelto, Miia; Strandberg, Timo & Huovinen, Maarit

ISBN: 978-951-0-28135-2. 256s

Peilineuronit taas asialla?

2009-11-10T12:55:00.000+02:00

Toisen tekemistä katsomalla oppii - jos nukkuu pian esityksen jälkeen, uutisoi Ylen tiedeuutiset. Mekaanista liikettä edellyttävää taitoa voi oppia pelkästään katsomalla toisen tekemistä, mutta tällöin kannattaa lähteä nukkumaan nopeasti esittelyn jälkeen. Muuten unen oppimista vahvistava vaikutus jää saamatta, osoittaa Hollannissa tehty tutkimus. Vaikutuksen taustalla epäillään olevan tekemistä peilineuronien kanssa. Kun jatkossa koulutan jotakin käyttöliittymää, voisin haastaa koulutettavia jäljittelemään komentopolut ennen vielä nukkumaanmenoa (vaikka kyseessä ei varsinaisesti ole mekaaninen liike).

Peilineuroneista saatavan tiedon hyödyntäminen oppimisessa, mutta mikä on peilineuroni (peilisolu)?

Peilineuronit ovat hermosoluja, jotka tulkitsevat muiden ihmisten liikkeitä, mutta myös mielialoja: raivoissaan hampaitaan kiristelevää henkilöä katsova rekisteröi tiedostamattaan yhteen purrut leukaperät ja saa siten fyysisen kosketuksen toisen mielentilaan, ts peilautuu. Niiden avulla ihminen oppii jäljittelemällä muita ja rekisteröi, mitä muut haluavat. Jos ihminen ojentaa nopeasti kätensä kohti vierustoveriaan, tämän on pääteltävä nopeasti, millaisia liikkeen suorittajan aikomukset ovat: aikooko tämä esimerkiksi lyödä vai kätellä? Aivoilta vie puoli sekuntia tulla tietoiseksi liikkeestä ja sen tarkoituksesta. Siinä ajassa nyrkki ehtii jo osua leukoihin. Peilineuronit aktivoituvat nopeammin. Niiltä kuluu vain 50 millisekuntia kymmenesosa tavallisten neuronien ajasta selvittää, mistä on kyse. Tieteen kuvalehti

Suomessa tehdään tällä hetkellä mielenkiintoista tutkimusta peilineuroneista:

Lääkäri ja aivotutkija Riitta Hari löytänyt ihmisten aivoista peilausjärjestelmiä. Ikävä mieliala leviää, samoin hermostuminen tarttuu. Harin tutkimuksissa koehenkilöt katsovat kipua kärsivää henkilöä, koehenkilöissä empaattiset henkilöt tuntevat vastaavasti kipua. Aikaisemmassa postauksessani epäilin spinning-ohjaajan innostuksen tarttuvan juuri peilineuronien avulla.

Professori Mikko Sams tutkii melkein luonnollisissa olosuhteissa peilineuronisysteemejä. Hän käyttää menetelmänä neurocinematiikkaa, jossa selvitetään elokuvan katselun vaikutuksia aivotoimintaan. (Lue Samsin tutkimusta koskeva tiedote Suomen Akatemian sivulta). Mikko paljastaa, että elokuvan katselun aikana aivojen eri osien toiminta myös synkronoituu. Esimerkiksi kasvokkaiskohtaamiset elokuvassa (Crash) herättävät samanlaisia reaktioita eri ihmisissä. Taustalla on ajatus siitä, että elokuvan katsominen saa ihmisten aivot toimimaan suurin piirtein samalla tavoin.

Itseäni kiinnostaisi päästä tutkimaan, kuinka paljon koulutettavien aivotoiminta synkroinisoituu koulutustilanteessa ja kuinka paljon aivotoimintaa voi ennalta käsikirjoittaa!

Tukeeko visuaalinen materiaali vain muistamista?

2009-11-08T14:28:00.006+02:00

Osallistuin eilen naisyrittäjyysseminaariin, jonka ohjelmaan kuului 5 erilaista n. 40 minuutin pituista puheenvuoroa yrittäjyydestä. Toiset esiintyjät hyödynsivät videotykkiä, toiset keskittyivät tarinoimaan vapaan assosiaation keinoin. Viidestä puheenvuorosta kaikki olivat omalla tavallaan onnistuneita. Nyt kun mietin mikä oli puheenvuorojen konkreettinen anti itselleni, niin pystyn muistamaan parhaiten teesit, joita tukivat kuvia ja tekstiä sisältäneet diat.

Päivän parasta antia oli mm. SIS. Delin sisarusten dioihin tukeutuva näkökulma yrittäjyyteen. Kuvitetut tarinat kiteytyivät vielä numeroituun listaukseen matkanvarrella opitusta:

Koskettavimman ja vaikuttavimman puheenvuoron piti finanssialan konsultti, mutten osaa sanoa miten ja miksi nimenomaan tuo puheevuoro kosketti: Sisältö ei tarjonnut mitään uutta, enkä saanut puheesta irti mitään konkreettista itselleni. Epäilen kuitenkin, että tarina vaikuttaa asenteisiini pidemmällä aikajänteellä.

Koulutuksen vaikuttavuusmittaukset ovat siitä ongelmallisia, että niissä keskitytään usein siihen, mitä pystytään toistamaan jälkeenpäin. Tärkeämpää olisi mitata sitä, mitä aidosti opittu siirtyy työelämävalmiudeksi ja miten asenteet muuttuvat.

TKK:n kognitiivisen teknologian professori Mikko Sams kirjoittaa, että kuuntelutilanteessa, jossa mukana ei ole visuaalista tukea, joudutaan käyttämään muistia enemmän hyödyksi. Tästä syystä on hyvä kuunnella radiota ja lukea kirjallisuutta, sillä näissä tilanteissa joutuu jatkuvasti työstämään ja hyödyntämään tietoa siitä, mitä tilanteen tulkinnan kannalta tärkeää aivoissa on jo olemassa.

KUUNTELE Samsin _videoleike_ Ylen Mediakompanssista

uusi osoite: www.taitavakouluttaja.com

2009-11-07T19:53:00.009+02:00

Koska blogini osoite http://taitavaksi.blogspot.com/ on ollut vaikea muistaa ulkoa tai kirjoittaa paperille, otin blogini rinnakkaisosoitteeksi www.taitavakouluttaja.com

Entinen blogspot-osoite sekä rss-syötteet toimivat edelleen normaalisti.

Tässä välissä on myös hyvä kiittää kaikkia blogini lukijoita ja etenkin kommentoijia.

Reetta & Aivo Kurkiainen

--
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

tai

Blogilistassa.

Kirja-arvio: Aivot - Käyttäjän käsikirja

2009-11-05T19:16:00.003+02:00

Työpaikoillamme on matkalaskujärjestelmien, kopiokoneiden ja laatujärjestelmien käsikirjoja. Jos työntekijät ovat todella työnantajan tärkein ja arvokkain voimavara, kuten niin usein juhlapuheissa esitetään, niin eikö työpaikalle pitäisi hankkia myös aivojen käsikirja?

Aivot - käyttäjän käsikirja

Käsikirja on helppolukuinen ja viihtelliinen tietopaketti aivoista. Se on sopivasti tieteellinen ja käsittelee aihetta ilahduttavan monitieteisesti biologisen, psykologisen ja ravitsemuksellisen tiedon kautta. Kirjassa ei kuitenkaan käsitellä neurotieteellisellä tarkkuudella aivoja ja monet mutkat on vedetty suoriksi. Kirjan sisältöjä ovat mm. harhakäsitykset, mielihyvä, stressi, rakkaus, uni, ruoka ja vanheneminen. Käytännön ohjeistuksesta esimerkkinä muistitekniikat ja ruokavinkit sekä esittelyt tavallisimmista päättelyvirheistä ja ohjeet niiden kitkemiseen. Erilaiset optiset illuusiot ja muut aivoja hämäävät harhat vastaavat puolestaan viihteestä.

Viihteellisenä lukemisena kirja sopii lähes kenelle tahansa. Kouluttajalle se tarjoaa perusymmärrystä aivojen toiminnasta: muistuksia, ettei kognitiivista kuormaa saa kasvataa liian suureksi tai millaisiin päättelyvirheisiin aivot sortuvat. Kirja tarjoaa havainnointiin liittyviä vinkkejä, jotka on hyvä ottaa huomioon oppimateriaalia suunniteltaessa. Sen lisäksi, että kouluttaja pystyy ohjaamaan koulutettavien huomion oleellisiin seikkoihin pitää tuottaa myös muistijälkiä. Eri muistityypit esitellään yleisellä tasolla ja asioiden muistiin säilömiseen tarjotaan erilaisia vinkkejä. Kirjassa on myös lyhyt osio paremman oppimisen tekniikoista.

Aivot – käyttäjän käsikirja Matthew MacDonald ISBN: 978-951-0-35535-0 278 sivua Kustantaja: WSOYpro Oy/Docendo-tuotteet

Käsikirja on jenkkityyliin melko insinöörimäinen - Sopii Aivo Kurkiaiselle!

Jaa oma aivojen huoltovinkkisi joko blogin kommenttialueella tai Facebookissa - osallistut käsikirjan arvontaan.

Onko värillä väliä?

2009-11-01T22:43:00.016+02:00

Aivo Kurkiainen ja Aino Mieli pohtivat Facebookissa tällä viikolla minkä värisiksi seinät tulisi maalata tehostaakseen kognitiivista suoritusta.

Värien avulla voidaan vaikuttaa ihmisten tiedostamattomaan ajatteluun. Mainostajat teettävät jatkuvasti psykologisia tutkimuksia värien vaikutuksesta ihmisten tunteisiin ja havainnointikykyyn. Näin pyritään herättämään sellaisia tunteita ja muistikuvia, jotka saavat meidät haluamaan mainosten esittelemiä tuotteita.

Väreihin sisältyvät symboliset ja assosiatiiviset merkitykset voivat tuoda viesteihin uusia piirteitä. Opettelimme ala-asteella lukemaan nuotteja niin, että väritimme ne värikynällä aina tietyn värisiksi. Kun soitan nykyisin huilua niin d-viivalla olevat nuotit koodautuvat yhä aivoissani vihreiksi, e-nuotit sinisiksi, g-nuotit punaisiksi jne. Saksaa opiskellessani kävin sanalistoja värikoodasin sanat huomiotusseilla: maskuliini-der, feminiini-die, neutri-das. Peruskoulussa myös opimme, että punainen ilmoittaa vastauksen perinteisesti olevan väärin. Vihreä sen sijaan aktivoi aivojen mielihyväkeskuksessa pikavoiton.

Vielä nykyisinkin saksan kielen neutri-sana tai d-ote huilusta tuntuu palkitsevammalta kuin g-ote tai die -sijamuotoinen sana. Värien avulla voidaan esim. kiinnittää käyttäjän huomio johonkin tiettyyn asiaan, auttaa tunnistamaan, jäsentämään ja muistamaan asioita sekä lisätä oppimateriaalin miellyttävyyttä. Oppimateriaaleissa värin valinta lisää tehokkuutta, tai väärin valittu väri voi vaikuttaa päinvastaisesti

Ei ole olemassa oikeita tai vääriä värejä. Väreillä on myönteinen tai kielteinen vaikutus sen mukaan, millaisissa yhteyksissä niitä käytetään ja kuinka ihminen niitä kokemuksensa perusteella tulkitsee.

Subjektiivisten tulkintojen lisäksi, väreillä on aina myös kulttuurisia merkityksiä. Ei kai ole sattumaa, että puolustusvoimien ja useiden lakitoimistojen väri on harmaa.

Värillä on väliä

View more documents from Reetta Koski.

Pidän mustaa vahvana suojavärinä ja huomaan, etten koulutuspäivinä mielelläni kouluttaessani pukeudu mustaan. Pukeutumisesta blogasin aikaisemmin ja tähän teemaan liittyen löysin nyt Kaisa Virtasen diaesityksen. Huomaan usein pukeutuvani koulutustilanteissa ruskeaan. Virtasen mukaan se onkin sopii tilanteisiin, joissa pitää saada ihmiset avautumaan ja puhumaan.

Diaesitys asettaa värivalinoille erityisiä haasteita. Ehkäpä esitysgrafiikoista kirjan julkaissut Outi blogaa meille jotain esitysteknisistä värivalinnoista :-).

Reetta <3 PowerPoint

2009-10-23T20:39:00.019+03:00

Katleenan blogissa ilmestyi tällä viikolla mainio postaussarja ”Viisi syytä jättää datatykki kotiin”. Koska konsultti esittää hyviä argumentteja datatykkiä vastaan, otan itse yksipuoleisen näkökulman datatykin puolesta!

Pitääkö huonoista esityksistä syyttää datatykkiä ja dioja? Uskon, että syy huonoon esitykseen puhujassa itsessään ja puhe ei toimisi senkään vertaa, jos diat jättäisi kokonaan pois.

Myönnän, että maailma on täynnä surkeita diaesityksiä ja Suomessa on sosiaalisesti hyväksyttävää ja kannustettavaa mollata PowerPointia, kuten Microsoftia yleensäkin. Paljastan teille kuitenkin salaisuuden, jota häpeän ympärillä vallitsevan kulttuurin vuoksi: Minulla on intohimoinen suhde PowerPointiin ja sen piirtotyökaluihin! Aivo Kurkiainen on 100% piirretty PowerPointin työkaluilla (kuvapankin kuvien muokkauksia myöten). En koskaan käytä valmiita malleja tai kalvopohjia vaan aloitan aina tyhjästä. Bullet-listoja käytän äärimmäisen harvoin.

Kyse onkin siitä, mitä datatykillä näyttää!

Yksi muistaa parhaiten mitä on kuullut, toinen mitä on nähnyt, kolmas mitä on kirjoittanut. Näköaisti on hallitsevin ja useat oppimisen piirissä tehdyt tutkimukset todistavat, että ihminen muistaa paremmin mitä on nähnyt kuin kuullut. Keskittymiseni herpaantuu, mikäli en saa jotain mielekästä katseltavaa. Joskus tuijotan puhujaa ja huomaan tämän vaivautuvan. Kun katselen seinille, oma sisäinen radioni kytkeytyy päälle ja unohdan kuunnella, vaikka asia olisikin mielenkiintoinen. Kun (se-kirottu) bullet-lista puuttuu, teen sen itse puhujan napeista.. Itse en pidä tuhruisista ja epäselvistä fläpeistä, vaikka ne ovatkin oiva havainnointiväline juonellisuutensa ansiosta.

Tosi asia vain on, että vain harva meistä on luonnostaan vaikuttava esiintyjä ja puhuttelevassa TED-esityksessä on niukalta havainnointiaineistoa käytössä. Taitavaan koulutusviestinnän perusta on retorisissa taidoissa, kuten rytmityksessä, äänenkäytössä, elekieliessä ja dialogin kannattamisessa ja vaikka kehittyisin näissä loistavaksi, niin silti halua tarjota jotain vielä enemmän!

Muistin tukena saa ja tulee käyttää apukeinoja!

Aika paljon vaadittu, että kouluttajan tulisi muistaa tavoitteiden mukainen pedagoginen juoni ulkoa. Kognitiivista kuormaa saa ja pitää jakaa teknologian ja biologian välille. Esitys ei tietenkään saa kokonaan tukeutua dioihin. Haluan antaa vaikutelman, että olen todella käynyt asiaa läpi kohderyhmän kannalta. Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka on ihastuttava ja vaikuttava puhuja. Hänen diansa ovat klassisen hellyyttäviä ClipArt-kuvineen ja Comic Sans-fontteineen, eivätkä yllä ihan esitysgrafiikoistaan tunnetun Presentation Zenin tasolle. Silti Kirstin materiaali luo oman muistiedustuksensa hyvästä esityksestä!

Tällä viikolla samasta aiheesta ovat bloganneet myös:
Anne Rongas: Kelmukelmit kellistävät kiinnostuksen
Tarmo Toikkanen: Visuaalisuuden merkitys esityksen pitämisessä
Tuija Aalto: Esiintyjältä vaaditaan vuorovaikutteisempaa otetta kuin koskaan
Kirjavinkki: Vaikuta visuaalisesti - laadi selkeä esitys (Outi Lammi)
Katso myös: Mitä uutta tuo Microsoft Office PowerPoint 2010

Postausksen tueksi laadin pienen PowerPoint-sikermän (katso "full"-tilassa):

View more documents from Reetta Koski.

Blog Action Day: Ilmastomuutos

2009-10-15T21:10:00.002+03:00

Tänään on Blog Action Day, joka toteutetaan vuosittain 15. lokakuuta. Ideana on, että bloggaajat ympäri maailmaa käsittelevät samaa aihetta omasta näkökulmastaan. Tällä tavoin tuodaan esille tärkeistä teemoja. Tänä vuonna aiheena siis ilmastonmuutos

Otan kantaa ilmastomuutoksen torjumiseen kouluttajan näkökulmasta kahden pointin kautta:

1) Matkustamisen kuormittavuus
2) Koulutusmateriaalien printtaaminen

1) Vähennä matkustamista!
Tehosta koulutusta sulautuvaksi kokonaisuudeksi, jossa vain oleellinen asiat koulutetaan paikan päällä.
Alla esimerkki, jonka suunnittelin erään yrityksen uuden käyttöjärjestelmän koulutukseen. Koulutukseen sisältyi ainoastaan kolme lähipäivää.

2) Älä printtaa materiaalia!

Todellisuudessa vain harva palaa koulutusmateriaaleihin koulutuksen jälkeen. Erään yrityksen sisäisen tutkimuksen mukaan vain 15% katsoi materiaaleja koulutuspäivien jälkeen. Printatulla materiaalilla on kuitenkin joillekin oppijoille tärkeä väline oppimisen edistämisessä: sama asia katsotaan kahdesta paikasta, jolloin muistijälki vahvistuu. Printattuun materiaaliin tehdään omakohtaisettuja muistiinpanoja ym merkintöjä. Sama ilmiö pätee kauppalistojen kirjoittamiseen: riittää, että ryhmittelet ja työstät listan, vaikket sitä enää kaupassa tarvitsisikaan.

Julkaise materiaalisi verkossa ja käytä deegopalvelua muistiinpanojen jakamiseen. Esittely uudesta suosikkisovelluksestani:

-

Taitavaksi oppijaksi

2009-10-08T22:42:00.004+03:00

Osallistuin viime viikolla Patentti- ja rekisterihallituksen tietoiskutyyppiseen yleisöluentoon tavaramerkeistä, joissa lakimiehet esittelivät tuotemerkin hakuprosessia ja siihen liittyviä seikkoja. Hienoa, että tällaisiä tilaisuuksia järjestetään, eikä kaikkea tietoa tarvitse aina kaivaa yksistään.

Tarvitsin tietoa tavaramerkeistä ja olen aidosti kiinnostunut aiheesta, mutta silti huomasin tekeväni luennon aikana kaikkea muuta (tekemättömien asioiden listaamista, meilien tarkastamista, piipahdus Facebookissa..) kuin kuuntelevani alan parhaiden asiantuntijoiden kullanarvoisia vinkkejä. Oma päänsisäinen radiokanavani kytkeytyy liian helposti päälle monotonisesta monologista.

Ihminen jaksaa kuunnella keskimäärin seitsemän minuuttia puhetta kerrallaan.

Unitutkijoiden mukaan ihminen nukahtaa keskimäärin seitsemässä minuutissa.

Opetusviestintä on aina kaksisuuntaista: kouluttajan tehtävä on esittää viesti mielenkiintoisesti ja ymmärrettävästi, mutta myös kuulijalla on oma vastuu ottaa aktiivisen oppijan rooli.

Kun kouluttaja on mielestäsi tylsä- tee hänestä itse loistava. Opettele taitavaksi oppijaksi.

Näin minä toimin, kun oma huomioni ei pysy puhujan esittämässä asiassa:

Peilaa: Toistan jokaisen lauseen mielessäni hiukan eri tavalla
Luennoija: "Rekisteröinti on voimassa 10 vuotta rekisteröintipäivästä, voimassaoloa voidaan jatkaa uudistamalla 10 vuodeksi kerrallaan"
Omassa päässä: "Rekisteröinti raukeaa 10 vuoden päästä rekisteröintipäivästä, joilloin sen voi uudistaa taas 10 vuodeksi eteenpäin."
Sijoita itsesi tarinaan: jokainen meistä on loputtoman kiinnostunut itsestään:
Kun ensi viikolla haen itselleni Ideapakka-merkkiä, niin aion varmistaa erilaisista tietokannoista ettei hakemani merkki ole sekoitettavissa aikaisemmin haettuihin, rekisteröityihin tai vakiinnutettuihin oikeuksiin, esimerkiksi..
Kyseenalaista jokainen lause: tee vastaväite ja kysy miksi, kuka, miten
Saadaanko rekisteröinnillä yksinoikeus tavaramerkkiin? Miksi rekisteröinnillä saadaan yksinoikeus tavaramerkkiin? Miten niin rekisteröinti takaa yksinoikeuden tuotemerkkiin?
Piirrä käsitekartta, vuokaavio tai vaikka (pila)kuva: Luokittele käsitteitä ja aseta ne hierarkiseen malliisi.
Kirjoita kirje aiheesta: mieti kuka voisi olla aidosti kiinnostunut kirjeestä.
Tiesitkös muuten, että tavaramerkin yksinoikeus ei olekaan ’kaiken kattava’, vaan määräytyy haetun tavara- ja palveluluettelon mukaan, esimerkiksi...
Sijoita asiat prosessimaisesti tilaan: Aloita ovesta ja kulje huone ympäri
Pelaa bingoa: Yritä arvata puhujan käyttämiä käsitteitä ja tee niistä itsellesi bingoalusta.
Kuvittele puhuja alasti!

Keitä te ootte te pienet pojat, kun en mä tunne teitä

2009-10-05T22:46:00.003+03:00

Osallistuin viime viikolla kiipeilykurssille, jossa oli kahdeksan muuta lajista innostunutta uutta harrastajaa. Kolmen tunnin kurssi oli monella tapaa onnistunut ja kouluttaja sekä asiantuntija että loistava pedagogi. Kurssin tavoitteena ei ollut ryhmäyttää muutamaa satunnaista alkeiskurssilaista, mutta jäin silti kaipaamaan esittäytymiskierrosta, jotain jolla olisin vahvistanut, että "Reetta on tullut kurssille". Kiipeilyhallilla voisi olla helpompi pyytää apua, jos identifioisi tuttuja kasvoja nimeltä (vaikka nimeä tuskin enää tavatessa muistaisikaan). Esittäytymisen myötä olisimme kuitenkin tulleet sinuiksi.

Kun liitymme ryhmään, haluamme tuoda esiin oman ainutlaatuisuutemme, identiteettimme. Ryhmän jäsenillä on tarve kertoa keitä he ovat ja ryhmään liitytään kertomalla oma nimi.

Jos koulutus on lyhytkestoinen ja esim. tietoiskutyyppinen, perinteinen nimikierros toimii hyvin. Jos taas halutaan luoda turvallista oppimisilmapiiriä ja ryhmäyttää, kannattaa miettiä vaihtoehtoisia tapoja. Perinteisen nimikierron ongelma on, ettei kukaan kuuntele toista, kun huomio menee ainoastaan omaan vuoroon keskittymiseen. Kierros voi viedä myös tarpeettoman paljon aikaa itse asialta.

"..oottekos te tulleet kenkiänne hakemaan?"

Esittäytymisellä ihmiset haluavat kertoa, miksi he ovat mukana koulutuksessa. Vasta selityksen annettuaan, koulutettavat ovat ikään kuin tulleet paikalle. Perustelu paikallaoloon kertoo enemmänkin motivoituneisuuden määrästä kuin varsinaisesta syystä. Omissa koulutuksissani paikalla on ollut usein osallistujia, joilla on tarve päästä ilmaisemaan se, että esimies lähetti hänet koulutukseen. Joskus saatoin kysyä "kuinka monen esimies on pakottanut teidät tähän koulutukseen?". Harvempi osallistuja nostaa kättään ja tällä tavalla pyrin nostamaan sivustakatsojan roolista henkilökohtaiseen osallistumiseen.

Kouluttajan kannattaa esitellä harkitusti itsensä. Kannattaa kertoa itsestään avoimesti, mutta kohtuudella. Itseään ei kannata nostaa päärooliin liiallisella omien kokemustensa esitelyllä, myös koulutettavilla on paljon hyviä kokemuksia, jotka käyvät esimerkeiksi. Omaa epävarmuutta ei kannata tuoda esiin, sillä alussa ryhmä tarvitsee turvallisen johtajan. Esittäytymisessä määrität millaisen suhteen luot koulutettaviisi.

Mieti tavoitteesi kannalta erilaisia esittäytymistapoja; toisinaan pelkkä parille esittäytyminen riittää. Alussa äänensä auki saaneet osallistujat ovat aktiivisempia. Tällöin anonyymin sivustaseuraajan rooli on vaikeampi ottaa.